Paluumuuttajana punanutussa

Kaupunkilehti Ankkuri/PK:n välissä 16.12.2020 ilmestyneessä Titaanit-liitteen haastattelussa kertoilee omia fiiliksiään ja näkemyksiään eräs kuluvan kauden punanuttumiehistössä kiekkoileva pelimies, joka on nuorehkon pelaajauransa aikana ehtinyt jo pukea päälleen niin Haminan Kiekkoympyröiden, Kotkan Titaanien kuin Kouvolan KooKoonkin sotisovan.

Kyseinen kaveri on muuan Jesse Niinisaari, 22, joka teki keväällä ensimmäisen edustustason pelaajasopimuksensa Suomi-sarjassa pelaavan Titaanien kanssa ja palasi täten nuorukaiselle jo junioriajoilta entuudestaan tuttuun punanuttuun.

– Taustalla oli ihan yksinkertaisesti se, että kasvoin yli-ikäiseksi U20-nuorista, eikä taso toisaalta riittänyt pelipaikan lunastamiseen KooKoon SM-liigajoukkueesta, Niinisaari toteaa.

– En kuitenkaan halunnut lopettaa uraani, sillä pelihalut ovat kuitenkin vielä kovat, joten kun Titaaneista oli oltu jo vuosi takaperin yhteyksissä ja nyt keväällä vielä uudemman kerran, niin koin parhaaaksi ratkaisuksi paluun niin sanotusti kotikonnuille.

Keskushyökkääjän tontilla operoiva ja aikanaan Haminassa syntynyt sekä ensikosketuksensa jääkiekkoiluun paikallisen Kiekkoympyröiden junioreissa saanut Niinisaari vietti ennen Kotkaan paluutaan viimeiset seitsemän vuotta Kouvolan KooKoon U16–U20-nuorten SM-miehistöissä.

– Kehityin ihmisenä Kouvolassa oloaikanani todella paljon ja opin myös harjoittelemaan määrätietoisesti, sillä lähdin aikanaan vasta yläasteikäisenä KooKoon U16-joukkueeseen pelaamaan, Niinisaari selventää.

– Olivathan Kouvolan vuodet kaikkinensa varsin ikimuistoista aikaa, sillä sain paljon hyviä kavereita ja kaupungista tuli samalla koti itselleni, johon on aina hienoa palata.

KooKoossa ”Jepusta” muovautui vuosien saatossa perinteinen peliä tekevä keskushyökkääjä, jonka harteille valmennus voi asettaa niin puolustus- kuin hyökkäyspään velvoitteita sen suurempia murehtimatta.

Titaanien sisäisessä pistepörssissä kärkisijoilla läpi kuluneen syyskauden keikkunut Kiekkoympyröiden kasvatti näkeekin arvonsa joukkueelle olevan ennen kaikkea monipuolisuudessa, eikä niinkään tehopisteissä.

– Moni valmentaja on sanonut, että olen todella klassinen sentteri, sillä tykkään syötellä enemmän kuin laukoa ja pelilukutaitoni on niin ikään varsin hyvällä tasolla, Niinisaari kommentoi.

– Omasta mielestäni pystyn auttamaan joukkuetta kummassakin päässä kaukaloa ja varsinkin ylivoimalla olen parhaimmillani, kun pääsen tekemään peliä ja petaamaan paikkoja joukkuekavereilleni.

”Ei turhia paineita”

Kauhean suuri yllätys tuskin kenellekään on, että Jesse Niinisaari näkee parannettavaa sekä omassa että koko kotkalaisjoukkueen tähänastisessa suorittamisessa Suomi-sarjan ihmeellisessä maailmassa.

– Sen olen jo ehtinyt huomata, että pärjään varsin hyvin Suomi-sarjatasolla, mutta totta kai vielä on paljon opittavaa ja parannettavaa lähestulkoon kaikissa mahdollisissa pelaamiseen liittyvissä asioissa, titaanisentteri toteaa.

– Joukkueessamme on potentiaalia vaikka mihin, mutta jostain syystä emme ole saaneet sitä oikeanlaisella tavalla irti missään vaiheessa tähän mennessä pelattua runkosarjaa ja se on pistänyt harmittamaan aikalailla itse kutakin.

Mikäli Niinisaarta on uskominen ja miksei toisaalta olisi, tullaan tammikuusta toivon mukaan käyntiin pyörähtävällä kevätkaudella kaukalossa näkemään todella nälkäinen ja revanssinhaluinen titaanimiehistö, jonka tavoitteena on kivuta takaisin mukaan Suomi-sarjan pudotuspelijunaan.

– Ensimmäinen tavoitteemme pitää olla se, että saamme sen klassisen oman pelaamisemme kuntoon, jonka avulla voimme sitten lähteä kääntämään kurssiamme ja tavoittelemaan paikkaa kevään pudotuspeleissä, ”Jepu” paaluttaa.

– Nyt hallussa olevasta karsintapaikasta ei pidä yhdenkään joukkueemme jäsenen ottaa mitään turhia paineita kantaakseen, vaan pyrkiä pikemminkin tekemään oma paras suorituksensa jok’ikinen ilta hallille tullessaan, sillä silloin ei pelien päättyessä jää yhtikäs kenellekään mitään turhaa kyseiseen aiheeseen liittyvää jossiteltavaa.