Puolivälieräsarjansa alun totaalisukelluksesta täydellisesti toipunut Titaanit tanssi tiensä lopulta Suomi-sarjan pudotuspelien välierävaiheeseen kolmen perättäisen osaotteluvoittonsa myötä!
|
Huomio kaikki... Titaanit pelaa tänä keväänä Suomi-sarjan välierissä! Asialle saatiin sinetti keskiviikkoiltana Uudenkaarlepyyn ytimessä Komarov Arenalla, josta punanutut hakivat ratkaisevan kolmannen puolivälierävoittonsa kukistamalla kotijoukkueena toimineen Muik Hockeyn lopulta yllättävänkin selkein 1-5 (1-1, 0-1, 0-3) –lukemin.
Muik Hockey – Titaanit 1-5 (1-1, 0-1, 0-3)
05:08 1-0 Ville Saukko (Juho Arminen)
08:48 1-1 Petteri Paajanen (Markus Leppänen, Eetu Vanhamaa)
28:49 1-2 Simo Kauppinen (Erkka Huttunen, Vili Kolsi) VoM
44:32 1-3 Vili Kolsi (Santeri Salminen)
48:19 1-4 Vili Kolsi (Michael Pereira)
57:42 1-5 Vili Kolsi (Santeri Salminen, Erkka Huttunen)
Maalivahdit:
Muik Hockey – Patrik Koivisto 12+6+8= 26 torjuntaa
Titaanit – Niilo Pussinen 10+13+13= 36 torjuntaa
Jäähyt:
Muik Hockey 2 x 2min= 4min
Titaanit 1 x 2min= 2min
Olipahan aikamoinen puolivälieräsarja. Jos joku kehtaa väittää, ettei viihtynyt hallien lehtereillä tai kotikatsomossa Titaanit ja Muik Hockeyn välistä vääntöä seuraten, voi suoraan sanoa, että kyseinen henkilö valehtelee niin, että korvat heiluvat.
Pudotuspelien hienous tulee nimenomaan pitkiksi venyvissä ottelusarjoissa aina esiin, sillä niitä ei vahingossa voiteta, vaan aina parempi osapuoli poistuu vastapuolen päänahka vyöllään entistä kovempiin karkeloihin.
Niin kävi myös nyt, sillä punanutut osoittivat henkisen luonteensa lujuuden, parantamalla alun totaalisukelluksen jälkeen kuin se kuuluisa sika juoksuaan ja kääntämällä lopulta viidenteen peliin venyneen sarjan väkisin nimiinsä keskiviikkoiltana Uudestakaarlepyystä hakemallaan selkeällä 1-5-vierasvoitolla.
– Fiilikset ovat mitä mainioimmat, kun pystyimme noin vaikeista lähtökohdista vielä tämän puolivälieräsarjan omiin nimiimme kääntämään, puhalteli silmin nähden onnellinen Titaanien päävalmentaja Max Walther.
Jos oli Titaanit isäntiään parempi varsinkin keskiviikkoisessa kamppailussa, niin sitä kotkalaiset olivat myös Vaasan Koulunäkki Areenalla pelatuissa peleissä, vaikka niistä jälkimmäinen ratkesikin vasta aikamoisen puolustus- ja selviytymistaistelun jälkeen ensimmäisessä jatkoerässä.
Selkeimmän eron joukkueiden välille teki lopulta se, että hurjalla myllytyksellä pudotuspelirallinsa aloittanut Muik Hockey ja varsinkin uusikaarlepyyläisten kärkipelaajat hyytyivät mitä pidemmälle ottelusarja eteni, kun taas punanuttujen vastaava osasto, alkušokista toivuttuaan, kykeni nostamaan tasoaan ja näin ollen liidaamaan Titaanit välieriin lopulta voitoin 3-2.
Titaanipiiskuri Walther halusikin nostaa voiton hetkellä esiin sen faktan, että kotkalaiset tahkosivat kaikki viisi peliä todella kapealla pelaajamateriaalilla, joka ei kovasta kuormasta huolimatta osoittanut oikein missään vaiheessa piiputtamisen merkkejä.
– Erityisen huomionarvoista puolivälieräsarjamme voittamisesta tekee se, että pelasimme kaikki pelit käytännössä kolmella kentällisellä, joka on mielestäni todella kovalle kuormalle joutuneilta pelaajiltamme varsin kova temppu, joten eihän tässä voi oikein muuta sanoo ku hattuu nostaa, kotkalaiskäskijä sanaili bullmentulamaiseen tyyliin.
Eri puolella Suomea varmasti heräsi keskiviikkoisen taiston päättymisen jälkeen kysymys, että millä himskatilla Titaanit pystyi vielä lähes täydellisestä sillasta nousemaan puolivälieräsarjan voittoon ja lähettämään Muik Hockeyn kesäloman viettoon?
– Eipä siihen mitään taikatemppuja tai muita tarvittu – pari ensimmäistä puolivälieräsarjan peliä oli meille kokonaisuudessaan todella vaikeita ja Muik Hockey oli niissä äärimmäisen hyvä, ”Mäkkäri” mietiskeli.
– Jouduimme kahden perättäisen tappion myötä kovimpaan mahdolliseen paikkaan eli pelaamaan selkä seinää vasten ja täten tiesimme tarvitsevamme kolme perättäistä voittoa, mikäli mielimme kauttamme välierissä jatkaa.
– Joukkueelta kysyttiin siinä kohtaa luonnetta ja noh... sitä myös totisesti löytyi, Walther paalutti.
Jos eivät kotkalaiset taikatemppuihin turvautuneet, niin vakavaan itsetutkiskeluun nyt ainakin.
– Joukkueemme ulkopuolelta tuskin kukaan uskoi siihen, että me pystymme vielä 0-2-otteluvoittotilanteessa sarjan päälaelleen kääntämään, titaanipiiskuri Walther kommentoi.
– Vaikka hävisimmekin ensimmäiset Uudessakaarlepyyssä pelatut pelit suurinumeroisesti, oli pukuhuoneessamme ja joukkueemme keskuudessa siitä huolimatta varsin rauhallinen tunnelma.
– Kaikki menivät ennen kotipelejämme peilin eteen, aivan kuten siinä tilanteessa pitikin mennä, ja käytimme muutenkin paljon aikaa siihen, että mietimme sekä keskustelimme porukalla miten tämä kelkka vielä käännetään, Walther selvensi.
Yhteisten juttutuokioiden ja peilikuviin tutustumisen ohella punanuttuvalmennus teki vielä siihen päälle todella suuren työn Waltherin johdolla, onnistuen näin oman esimerkkinsä ja pumppauksen voimalla täyttämään pelaajien itseluottamuspatteristot minttiin, jonka avulla vaakakuppi alkoi kääntyä lopulta Titaanien kannalta haluttuun asentoon.
– Kyllähän siinä kohtaa eritoten valmennuksella olivat unitunnit aika vähissä, mutta kuten sanoin jo silloin, kun sopimuksen tänne tein, että tulen tämän kauden aikana kääntämään aivan kaikki kivet, jotta menestyisimme mahdollisimman hyvin ja nyt niitä kiviä totisesti piti kääntää sekä ottaa hieman riskejäkin, ”Mäkkäri” tuumasi.
Ensimmäistä täyttä kauttaa edustustason joukkueen päävalmentajana toimiva Walther halusi loppuviimeksi korostaa sitä, että nousu lähes haudan partaalta välieriin on ennen kaikkea koko joukkueen yhteisen työn tulos.
– Onnistuimme joukkueena kääntämään tämän puolivälieräsarjan meille hyvin pitkälti siksi, että uskoimme yhdessä sen olevan mahdollista ja teimme myös niska limassa hommia sen eteen, että kelkka todellakin kääntyy, Walther sanaili.
Joukkueenahan sitä aina voitetaan ja joukkueena hävitään, mutta voittava joukkue tarvitsee siitäkin huolimatta yleensä aina selkänojakseen raudanlujan maalivahtipelin, josta kolmanteen osaotteluun vastuun ottanut Niilo Pussinen näyttikin aivan kaikille, mikä hän oikein on miehiään.
– Sitä ollaan tuossa jo aiemminkin käyty läpi, mutta totta kai se oli meille iso juttu, että Pussinen otti vaikeassa paikassa ison vastuun harteilleen, kantaen sen hienosti ja antaen näin omia otteitaan edessään terästäneille kenttäpelaajille lisää itseluottamusta ja ennen kaikkea mahdollisuuden taistella tosissaan sarjan voitosta, suitsutti kotkalaiskäskijä Walther luottokumiukkoaan.
– Niilo on meille todella tärkeä viimeinen lukko maalinsa suulla ja hänen onnistumisensa on koventanut entisestään kilpailutilannetta maalivahtiosastollamme, jossa meillä on edelleen kaksi erittäin hyvää veskaria ja täten myös positiivinen ongelma jatkopeleissä tapahtuvan peluutuksen suhteen.
”Ei se meidän pelaaminen varmasti mitään kovin kaunista katsottavaa ollut”
Titaanit lähti keskiviikkoiselle Uudenkaarlepyyn retkelleen jo edellisiltana, puolittaen näin matkarasituksen yöpymällä Keuruulla.
Kyseinen peliliike, jossa suurta roolia näyttelivät leikin kustantaneet punanuttujen tukijat, näytti toimivan oikeinkin mallikkaasti, sillä punanutut olivat aivan kuin eri joukkue ääriään myöten täyteen pakatun Komarov Arenan huutomyrskyssä.
Vaikka kotijoukkue Muik Hockey onnistuikin tyylilleen uskollisena siirtymään pelissä kotkalaisten hienoisen kommunointivirheen myötä 1-0-johtoon Ville Saukon osumalla, ei Titaanit nyt kuitenkaan lannistunut, vaan pisti puntit melkein välittömästi tasoihin puolustajakapteeni Petteri Paajasen näytettyä omilleen isosti eteen ja sivaltamalla pienestä kulmasti limpun ”muikkuvahti” Patrik Koiviston suojien välistä reppuun.
Kamppailun avauserä oli muutenkin selkeästi tasaisempaa miekkailua, kuin mitä aiemmat Uudessakaarlepyyssä miteltyjen puolivälieräkamppailuiden ensimmäiset erät, eikä Muik Hockey ollut ollenkaan yhtä dominoiva isäntä, kuten ennakko-odotuksissa suurella yleisöllä varmasti oli.
Punanutut imivätkin selkeästi lisää virtaa itseensä siitä, että he pystyivät pitämään uusikaarlepyyläiset aisoissa ja mitä pidemmälle peli eteni, sitä selkeämmin voimasuhteet alkoivat kääntymään vieraiden nimiin.
Hurjasti omiaan tukenut Komarov Arena ja Muik Ultras-kannattajaryhmä hiljenivät ensimmäisen kerran aivan täysin digitaalien pysähtyessä aikaan 28:49, kun Titaanien vahva pyöritys hyökkäyspäässä avasi muutamien nopeiden siirtojen myötä Simo Kauppiselle paikan, jota kaksi edeltävää taistoa ratkaissut maalihai ei taaskaan jättänyt käyttämättä.
Kun Muik Hockey ei puolestaan saanut aikaiseksi oikein mitään mainittavaa Niilo Pussisen ristikon edessä ja ne vähäisetkin tilanteet kotkalaishäkkäri hoiteli eleettömästi suutareiksi, päästiin pelin päätöserään lähtemään varsin mielenkiintoisesta tilanteesta eli punanuttujen 1-2-johtoasemasta.
Varmasti kaikki Komarov Arenalla ratkaisuottelua seuraamaan ahtautuneista 416 katsojasta odotti kotijoukkueen tulevan takaisin kaukaloon pyhää vihaa uhkuen ja pistävän kotkalaiset todelliseen grilliin, mutta mitä vielä.
Titaanit oli selkeästi päättänyt oman pukuhuoneensa suojissa, että Muik Hockeylle ei enää anneta minkäänlaista mahdollisuutta pelin nimiinsä kääntämiselle, sillä punanutut esittivät viimeisen kaksikymppisen aikana niin kurinalaista ja ajoittain todella nihilististäkin jääkiekkoa, että italialaiset jalkapallovalmentajatkin olisivat olleet siitä ylpeitä ja huudelleet joukolla: ”Sì, sì, bellissima!”
Kun kotkalaiset onnistuivat maalivahtinsa Pussisen johdolla puolustamaan jämerästi sekä samalla viemään entisestä enemmän ”muikkuparven” pelihuumoria pois, avautui kotkalaisille myös paikkoja pistää peli oikein kunnolla pakettiin.
Lopulta tarvittiinkin vain yksi mies Titaanien hyökkäysarsenaalista, joka päätti, että tämä leikki loppuu nyt. Kyseinen kaveri oli Vili Kolsi, joka naputteli kolmanteen erään tyylipuhtaan kypärätempun toinen toistaan komeampien suoritusten siivittämänä.
Kolsin ajassa 57:42 keskialueen riiston jälkeisestä vastahyökkäyksestä terävällä rannekudilla uusikaarlepyyläisrysän takakulmaan laukoma 1-5-osuma suoranaisesti symbolisoi sitä, että punanuttujen kasetti kesti tiukan paikan paineet, kun taas Muik Hockeylle se levisi aivan täysin, parhaana esimerkkinä kiukuspäissään maalivahdinmailansa viidennen takaiskun jälkeen tolppaan poikki hakanneen Patrik Koiviston saama itkupotkuraivarikohtaus.
Titaanivaihtoaition aloittaessa sen jälkeen jo puolittaisen juhlintansa ja voiton tanssiensa virittelyn, pelattiin jäljelle jäänyt peliaika sopuisasti pois Komarov Arenan kellosta, jonka jälkeen jäällä alkoivat punanuttujen villit voitonjuhlat, kun taas toisessa päässä kaukaloa kotijoukkueen pelaajien päät painuivat pettymyksestä alas.
Loppukättelyiden ja yleisölle annettujen kiitosten jälkeen voitiin yhteen ääneen todeta, että hienoa puolivälieräsarja oli totisesti saanut ansaitsemansa huipennuksen, jossa parempi osapuoli voitti, mennen näin ollen välierävaiheeseen ja toisella kausi taas päättyi maaliskuiseen keskiviikkoiltaan.
– Tokihan tässä voisi alkaa heitellä vaikka minkälaisia kliseitä sen suhteen, että kumpi halusi voittoa enemmän etc, aloitti Titaanien päävalmentaja Max Walther.
– Kyllä me ainakin aivan helvetisti tätä halusimme ja teimme kaikki etukäteisvalmistelut peliin niin viimeisen päälle, että onnistuisimme sen tarvittavan vierasryöstön mukaamme hakemaan ja sen me lopulta myös teimme!
Vaikka Titaanit ratkaisutaistossa uusikaarlepyyläisiä neljän maalin verran etevämpi olikin, ei lopputulos tosiaankaan kerro ottelussa koko kuvaa ja saman myönsi myös muitta mutkitta kotkalaiskäskyttäjä Waltherkin.
– Tiukka peli tämä oli, jolle 1-5-lopputulos ei kyllä tee mielestäni oikeutta – me vain satuimme tällä kertaa olemaan oikeissa hetkissä ja paikoissa riittävän tehokkaita, ”Mäkkäri” selvensi.
Hetken asioita päänsä sisällä pyöriteltyään puki titaanipiiskuri aatoksensa yhdestä pelin lopputulemaan varmasti isosti vaikuttaneesta seikasta sanoiksi.
– Meille oli tämä oli tuttua juttua, sillä olimme olleet jo edeltävätkin pelit tässä sarjassa ”selkä seinää vasten” –tilanteessa, kun taas Muik Hockey joutui täysin uuden tilanteen eteen, Walther tokaisi.
– Ilmeisesti he eivät sitä kyenneet sitten käsittelemään riittävän hyvin ja olimmehan me toki onnekkaitakin, mutta se onni pitää myös mielestäni aina ansaita.
Titaanit oli erityisesti muutamassa silmiin pistävässä hommassa keskiviikkoisessa jännitysnäytelmässä selvästi kotijoukkuetta parempi.
– Teimme tänään todella paljon pieniä asioita hyvin ja olimme äärimmäisen kurinalaisia – ei se meidän pelaaminen varmasti mitään kovin kaunista katsottavaa ollut, mutta sillä ei ole mitään merkitystä, Walther sanaili.
– Pelaamisemme oli tehokasta ja nöyrää eli juuri sellaista, millä pystyt pudotuspeleissä yksittäisiä pelejä sekä ottelusarjoja nimiisi viemään.
– Olimme oikeissa paikoissa tehokkaita sekä tylyjä ja silloin kun meillä oli hieman vaikeampia hetkiä, pystyimme puolustamaan jämäkästi ne hetket pois päiväjärjestyksestä, punanuttuluotsi summasi.
Vili Kolsin kolme maalia ja koko muun titaanimiehistön loistopeli kovaan paikkaan, tuskin olisi ollut mahdollista saada aikaiseksi, mikäli eräs mies maskin takaa, ei olisi vetänyt takataskustaan jälleen todellista mahtisuoritusta maalitolppiensa välissä.
– Niilo Pussinen oli tänäänkin meidän viimeinen lukkomme, päästäen vain yhden kiekon vieraspelissä taakseen – temppu, joka ei meille ole kuluvalla kaudella mitään ihan arkipäivää ollut, Walther kiitteli 36 torjuntaa tililleen napsinutta veskariaan.
Arvokkaan ja kaudelle jatkoa tuoneen voiton ohella kotkalaiskäskyttäjä oli erittäin ylpeä siitä tavasta, jolla Titaanit pisti Muik Hockeyn nippuun.
– Olen äärimmäisen tyytyväinen siihen tyyliin, jolla joukkue tänään toteuttu yhteisesti laatimaamme pelisuunnitelmaa, ”Mäkkäri” myhäili.
Titaanien kolmen ottelun mittainen voittoletku voi tilastoja katsomalla näyttää pelkältä kävelyltä puistossa, mutta sitä se ei tosiaankaan ollut, sillä Muik Hockey pisti punanutut koko puolivälieräsarjan ajan ansaitsemaan aivan kaiken kaukalossa sekä vielä vähän päälle.
– Pienistä marginaaleistahan nämä meidän ja Muik Hockeyn väliset kamppailut olivat käytännössä koko kauden ajan kiinni, antoi Walther tunnustusta kollegansa Jani Tuomivirran suojattien suuntaan.
Tuomivirta joukkoineen ehti varmasti jo osittain maistaakin välierien maun suissaan, sillä niin tyrmäävä oli Muik Hockeyn sisääntulo puolivälieräsarjan startanneisiin kotikamppailuihinsa.
Uusikaarlepyyläiset lähestulkoon tyrmäsivät punanutut keskeytyskuntoon ensimmäisten 120 peliminuutin aikana ja vain oikeastaan kotkalaisten sitkeys pelasti Titaanit kauden päättymiseltä valtaisaan pettymykseen.
– Kyllähän se ensimmäisten kahden pelin taso- ja maaliero joukkueiden välillä löi ihan kaikkien meidän silmille, titaanivelho Walther pyöritteli.
– Muik Hockey on erittäin hyvin valmennettu ja äärimmäisen kurinalainen, fyysinen sekä ennen kaikkea loppuun saakka taisteleva joukkue, jota ei missään nimessä ollut helppoa kaataa saati lähettää kesälomille.
Niin... kesäloma. Titaaneille edelleen vielä varsin vieras käsite, sillä matka jatkuu seuraavaksi välieriin, jossa vastaan asettuu kukapa muukaan, kuin jo keväiden 2018 ja 2021 pudotuspeleistä tutuksi tullut, kuluvan sesongin runko- sekä ylemmän jatkosarjojen voittaja, hallitseva mestariyhdistelmä Nokian Pyry.
– Meitä odottaa hieno haaste Nokialla, johon luonnollisesti lähdemme täydellisenä altavastaajana, käänsi Walther hivenen jo katseitaan kohti perjantaina käyntiin pyörähtävää semifinaalivaihetta.
– Meillä ei ole tulevassa välieräsarjassa yhtikäs mitään hävittävää, sillä Pyry on niin selkeä ennakko- ja mestarisuosikki – asia, jonka kaikki Suomi-sarjaa seuraavat ovat tienneet jo viimeiset puoli vuotta.
– Meidän ei tarvitse täten mitään paineita miettiä, sille ne kaikki ovat nokialaisten niskassa, punanuttupiiskuri naurahti.
Titaanit ja Pyry ovat käynnissä olevan suomisarjakauden aikana kohdanneet toisensa jo neljään otteeseen, voittojen mentyä nokialaisten nimiin 1-3-lukemin.
Punanutuilla on kuitenkin varmasti vielä erittäin hyvin muistissaan joulukuun alussa Kotkassa mitelty kamppailu, jonka Titaanit voitti maalein 5-2, osoittaen näin ennen kaikkea itselleen, ettei Pyry kuitenkaan ole mikään ylitsepääsemätön vuori kiivettäväksi.
– Tiedämme pystyvämme Pyryn haastamaan ja voittamaankin, aivan kuten mennyt runkosarja jo osoitti, Walther alleviivasi.
Kotkalaisten kannalta kriittisenkin tärkeäksi asiaksi Pyryn kyydissä muodostunee se, miten hyvin punanutut saavat Muik Hockey-kahinoista sivussa erinäisten syiden vuoksi olleita pelureitaan takaisin sorvin ääreen, sillä toista perättäistä pudotuspelisarjaa ei kolmella kentällisellä kyllä kukaan runttaa läpi, varsinkin kun nyt vastassa on se Suomi-sarjan ehdoton crème de la crème.
– Toiveissa on, että saisimme vihdoin ja viimein vähän lisää leveyttä poissaolijoiden taholta takaisin kokoonpanoomme sekä pääsisimme pelaamaan taas neljällä kentällisellä, esitti titaaniluotsi toiveen ”yläkerran herran” suuntaan.
Perjantaina siis mennään taas täydellä höyryllä ja vaikka Titaaneilla lepo- sekä palautumisaika jääneekin todella vähiin, eivät kotkalaiset aio hyökätä Pyryn kimppuun kuin yksi asia pläkkiselvänä mielessään.
– Mahtava ottelusarja on varmasti tuloillaan ja kyllä me aiomme peli kerrallaan lähteä sitä voittamaan sekä häkemään piljettiä finaalijunan kyytiin, ”Mäkkäri” totesi ykskantaan.
Ottelun maalikooste on katsottavissa Titaanien Youtube-kanavalta.
Titaanien taistelu Suomi-sarjan pudotuspelien välierissä alkaa kuluvan viikon perjantaina (8.3.), kun punanutut matkustavat Nokialle, jossa majaansa pitävä Pyry Hockey isännöi Kattokeskus Areenalla kello 18:30 alkavaa ja ”paras viidestä” –systeemillä pelattavan ottelusarjan avausosaottelua.
Mikäli et lähde kannustamaan Titaaneita vierasvoittoon, voit seurata ottelun tapahtumia joko Leijonat.tv-palvelun tai Suomen Jääkiekkoliiton tulospalvelusivuston kautta.
|
