Varakapteeni Elmeri Kotron toisessa erässä ampuma 1-2-johtomaali ei lopulta kantanut Titaaneita voittoon asti.
|
Titaanien ”härkäviikko” sai sunnuntai-iltana Naantalissa harmillisen lopun, kun Suomi-sarjan runkosarjataistoa isännöinyt VG-62 onnistui palauttamaan neljän voiton putkessa liitäneet kotkalaiset tylysti arkeen. Punanuttujen paras terävyys oli Aurinkoareenalla kateissa ja kun isäntien maalilla Juuso Ikoselle sattui sopivasti aikamoinen ”pöljä päivä”, jäivät kaikki sarjapisteet naantalilaisten haltuun 3-2 (0-0, 3-2, 0-0) –lopputuloksen siivittämänä.
VG-62 – Titaanit 3-2 (0-0, 3-2, 0-0)
25:23 1-0 Ossi Savolainen (Anssi Köykkä-Luopa, Santeri Korpela)
32:31 1-1 Jesse Hurme (Juho Mättö, Tino Hovi)
33:53 1-2 Elmeri Kotro (Saska Putkonen)
34:59 2-2 Ville Poukkula (Santeri Korpela, Ossi Savolainen)
35:41 3-2 Riku Koskinen VoM
Maalivahdit:
VG-62 – Juuso Ikonen 13+16+22= 51 torjuntaa
Titaanit – Santeri Levänen 10+10+8= 28 torjuntaa (poissa 57:53-59:17 & 59:22-60:00)
Jäähyt:
VG-62 1 x 2min= 2min
Titaanit 1 x 2min= 2min
Vieraspelit tuntuvat kuluvalla Suomi-sarjakaudella olevan Mika Piispasen johtamalle titaanimiehistölle lähes täydellistä tervanjuontia. Joukkueen otteissa on silmiinpistävän suuri ero, kun kiekko putoaa jäähän jossakin muussa hallissa, kuin kotoisan tutulla ja turvallisella KSOY Areenalla.
Sunnuntai-ilta Naantalissa toi jälleen yhden harmillisen tahran punanuttujen vierassaldoon ja päätti samalla kotkalaisten neljän voitollisen pelin putken, kun todella fiksusti pelannut sekä huikeaan vireeseen äityneen maalivahtinsa Juuso Ikosen torjuntojen voimalla vieraansa hyydyttänyt VG-62 onnistui palauttamaan Titaanit tylysti takaisin arkeen.
Etenkin päätöserässä hurjan tulituksen kohteeksi joutunut Ikonen tuntui ottavan kiinni kaikki mahdolliset ja jopa mahdottomaltakin näyttäneet kudit, jonka seurauksena kotijoukkue pääsi juhlimaan arvokasta 3-2-kotivoittoa, punanuttujen joutuessa seurailemaan apeina sivusta naantalilaisten ilakointia.
Titaaneilla tappiosta erityisen karvaan teki se, että voitolla ja siitä saatavilla kolmella pisteellä ero 6. sijaan olisi jälleen kaventunut sekä samalla kotkalaiset olisivat nousseet myös pudotuspeleihin oikeuttavalle paikalle sarjataulukossa.
– Turha sitä on sen suuremmin kierrellä ja kaarrella – ennakko-odotuksemme olivat ne, että pinnat lähtevät Naantalista matkaamme, tuhahti Titaanien päävalmentaja Mika Piispanen tyytymättömänä.
– Se tässä juuri eniten harmittaa, sillä meillä oli oikeasti loistava paikka kohentaa sarjasijoitustamme ja samalla kaventaa entisestään piste-eroa edellä meneviin.
Edellisiltana ehkäpä kauden tasaisimmalla esityksellään yhden pahoista kilpakumppaneistaan, AIK/Laser HT:n, kotikaukalossaan kaataneen titaanimiehistön pelivire loisti sunnuntaina tylysti poissaolollaan.
Kun kotkalaiset eivät raskaan, viisi peliä kahdeksaan päivään käsittäneen, ”härkäviikkonsa” päätteeksi saaneet enää iskettyä parastaan tiskiin, toimi VG-62-luotsi Juha Pullin omilleen räätälöimä sumputustaktiikka lähes täydellisesti.
Vaikka Titaanien onnistuikin ottelun aikana tulittaa pikkumustaa lähes valtoimenaan kohti isäntiensä maalia, ei se löytänyt tietään lopulta riittävän usein verkkoon, kiitos Ikosen ”pöljän päivän” sekä punanuttujen maalinteosta puuttuneen päättäväisyyden.
– Tottahan toki torjuntamäärät kertovat aina omaa kieltään ottelun kulusta, mutta meidän pelaamisemme oli tänään vajavaista ja lähinnä semmoista puskemista VG-62 puolustussumppuun, selvensi Piispanen.
– Hyvästä viisikkopelaamisesta ei ollut tietoakaan, emmekä sen lisäksi hakeneet riittävän hanakasti ratkaisuja saati olleet valmiita maksamaan ”sota-alueelle” menolla hintaa itse maalinteosta.
”Näitä pelejä ei kukaan pysty yksin voittamaan”
Jo oikeastaan ottelun avauserästä lähtien oli havaittavissa, ettei Titaaneilla ollut samanlainen ”tappamisen”-mentaliteetti päällä, kuin lauantaina kotikaukalossa.
Omalta osaltaan tähän vaikutti varmasti isosti se, että kotkalaiset olivat joutuneet urakoimaan varsin kapealla ja sen myötä muuttumattomalla pelaajarosterilla läpi raskaan, viisi peliä sisällään pitäneen, rupeamansa, jonka myötä tuoreus oli pikkuhiljaa vaihtunut pelkällä tahdolla eteenpäin polkemiseen.
VG-62 oli sitä vastoin ottanut agendakseen tiukan oman maalinsa puolustamisen, eivätkä naantalilaiset edes yrittäneet sen suuremmin iskeä syvältä asti painetta kiekkoa hallinneiden kotkalaisten pakkeihin, vaan odottelivat kiltisti ryhmittyneenä keskialueella vieraiden hyökkäyksiä.
Tästä syystä varsinkin Titaanien pelaaminen meni vaihdosta toiseen lähes täydelliseksi pään seinään hakkaamiseksi, sillä kuljettamalla kiekkoa ei kovinkaan helpolla isäntien alueelle saanut viedyksi.
Kun tähän lisättiin vielä se, että VG-62:sen maalilla seissyt Juuso Ikonen oli päättänyt auttaa joukkuettaan kaikin mahdollisin keinoin tappelemaan ottelun voitosta, ei ollut ihme, että punanutut eivät hyvistäkään tekopaikoista huolimatta saaneet himppasen verran puolivillaisella viimeistelyllään tulosta aikaiseksi.
– Ehkä siinä oli sitten eilisen kovan vastuksen kaatamisen jälkeen tietynlaista uskomusta ilmassa, että nyt kun vastaan vuorostaan asettuu sarjataulukossa alempana oleva joukkue, voidaan hommat hoitaa hieman vähäisemmälläkin teholla, mietiskeli Titaanien päävalmentaja Mika Piispanen.
Vanne kotkalaispelaajien päiden ympärillä alkoi lopulta kiristyä entisestään toisen erän alkuminuuteilla, kun VG-62 onnistui voitetun hyökkäyspään p-pistealoituksen seurauksena petaamaan paikan Ossi Savolaiselle, joka harhautti titaanivahti Santeri Leväsen näyttävästi ja siirsi pelivälineen ensimmäisen kerran häkkiin.
Tappioasemaan jouduttuaan alkoi Titaanit kahta kauheammin puskea yhden pelaajan pistojen voimin kohti naantalilaisten maalia, muttei siitä tullut oikeastaan yhtikäs mitään, isäntien puolustettua välillä taidolla ja välillä myös tuurilla kotkalaisten yritykset pois päiväjärjestyksestä.
Punanuttujen onneksi VG-62:selle sattui kamppailun puolivälin jälkeen kuitenkin 82 sekunnin mittainen ”musta hetki”, jonka aikana sekä Jesse Hurme että Elmeri Kotro saivat nostaa kätensä ilmaan onnistumisen merkiksi.
Titaanien onnistuttua nopeaan tahtiin siirtymään takaa-ajajasta kuskin pukille, päätti VG-62-valmennus reagoida aikalisän muodossa ja se todellakin kannatti.
Pienen tuumaustauon jälkeen kotkalaisille tosin avautui heti paikka jo kolmannen maalin tekoon, mutta kun jälleen pahanteossa ollut Hurme ei saanut Mikko Hyyryläisen tarjoiluun kunnollista osumaa, helähti hetken päästä omissa.
VG-62 pääsi todella helposti vastahyökkäykseen titaanipuolustajan alkeellisen virheen sekä sitä seuranneen pehmeän puolustamisen ansiosta ja vaikka Levänen ehtikin torjua pariin otteeseen, ei mies enää millään venynyt maalinedustalla täysin vapaana huseeraamaan päässeen Ville Poukkulan ujutukseen.
Kotijoukkue sai hetkellisesti horjuneen uskonsa takaisin 2-2-maalin myötä ja ei aikaakaan, kunnes taas heilui maaliverkko Titaanien päädyssä.
Nyt nimensä maalintekijöiden kirjaan pääsi sorvaamaan poikkeuksellisesti pakin paikalla häärinyt Riku Koskinen, joka pysäytti siniviivan päällä titaanipelaajan poikkisyötön, harhautti ensimmäisen vastaan tulleen kotkalaisen ja täräytti sen jälkeen paraatipaikalta kumimuikun aivan punanutturysän vasempaan yläkulmaan digitaalien pysähtyessä aikaan 35:41.
Titaaneille jäi siis reilut 24 minuuttia aikaa maalieron umpeen kuromiseen, mutta tekemättömäksi paikaksihan se lopulta kuitenkin jäi.
Ottelun kolmannen erän kulun olisi voinut kirjoittaa puhtaaksi ennen sen pelaamista, sillä kaava oli varsin selkeä – Titaanit hallitsi tapahtumia kaukalossa, piti kiekkoa ja puski kerta toisensa jälkeen päin VG-62:sen puolustusmuuria sekä maalivahti Juuso Ikosta.
Ne kerrat, kun kotkalaiset pääsivät paikoille, joista kiekkoa olisi voinut leipoa kotijoukkueen maaliin, hoiti Ikonen vuorenvarmasti, hyppien milloin pää ja milloin jalat edellä laukausten tielle.
Tyylillä ei kuitenkaan ollut mitään väliä, sillä pääasia oli, että vulkaaninen kuminpalanen ei enää maaliverkon makuun pääse.
Tällaisessa näytelmässä hyvin usein myös tuuri kääntyy omaa uuniaan suojaavan puolelle, eikä Titaanit voinut muuta kuin huokailla kun muun muassa Panu Laitisen ja Santeri Kuntun vedot kilahtelivat maaliraudoista väljemmille vesille.
Titaanivalmennus yritti vielä reilut kaksi minuuttia ennen loppua saada syötettyä aikalisän aikana omilleen sellaiset kärmeskeitokset, joilla naantalilaisten muuri murtuu, mutta edes maalivahti Leväsen pois ottaminen maalilta ei sitä tosiasiaa enää muuksi muuttanut, että punanuttujen osaksi jäi sunnuntai-iltana olla se häviön kokeva joukkue.
Päävalmentaja Piispanen näki 3-2-tappiolukemien mukanaan tuoman harmistuksensa keskellä selkeän syyn sille, miksei kiri onnistunut tällä kertaa halutulla tavalla.
– Pelaamisemme oli kauttaaltaan liiallista yksinyrittämistä ja se vain on taivahan tosi, että näitä pelejä ei kukaan pysty yksin voittamaan, ”Pise” totesi.
– Kyllä nämä kirvelevät tappiot jäävät kaikille mieleen ja ehkäpä tämä oli nyt meille jälleen oiva merkki siitä, ettemme voi olettaa yhtikäs mitään.
Vieraskaukalossa kokemansa tuskan tunteen myötä Titaanien sijoitus Suomi-sarjataulukossa säilyi muuttumattomana, kun taas ero suoraan pudotuspelipaikkaan eli 6. sijaa kasvoi kahdeksaan pisteeseen, vaikka tarjolla olisi ollut niin sijoituksen parantaminen kuin piste-eron kaventaminenkin.
– Tänään ne eivät meille kuitenkaan kelvanneet, eikä tuota lopputulosta pysty enää muuksi muuttamaan, Piispanen kommentoi.
– Emme voi saati saa kuitenkaan jäädä sitä sen kauemmaksi aikaa murehtimaan, vaan katseet on suunnattava jo kohti ensi perjantaina edessä olevaa kotiottelua.
Ottelun maalikooste on katsottavissa VG-62:sen Youtube-kanavalta.
Titaanien taistelu Suomi-sarjan runkosarjassa jatkuu ensi viikon perjantaina (1.12.), kun punanuttujen vieraaksi Kotkaan saapuu Järvenpään Haukat.
Ottelu alkaa KSOY Areenalla kello 19:00 – liput kamppailuun maksavat 10 ja 7 euroa. TERVETULOA KANNUSTAMAAN PUNANUTUT KOTIVOITTOON!
|
